JWOC keskarin finaali (07/07/2015)

Vaikkei mikään maailmanmestaruusjuoksu ollutkaan niin kirjailin pienen tarinan kisasta kun päällisin puolin ihan kivoja muistoja kisasta.

L-1: Vilkasen karttaa ja rata näyttää just siltä kun Markus sen spekuloitsi, loppulenkki vaan toiseen suuntaan. Mutta ykkösväli on lyhyt ja pitää palata siihen. Kohteina on oikealla näkyvä jyrkänne ja viivalle asettuva avosuo, josta viimeinen suunnan tarkistus rastille. Avosuon jälkeen olen niin varma rastin sijainnista käyrän takana että teen suunnitelman seuraavalle välille: mäkien välistä ja sitten hieman viivan oikeelta puolelta kierrän ylimääräiset käyrät.

1-2: lähtösuunta ja löydän mäkien välin. Luen vähän liikaa karttaa ja paikannan esim- v-kuopan ja kaikki suot ja heti tulee mieleen että nyhräänkö liikaa. Aattelen että ihan sama mennään ainakin alku tällein varmasti ettei tule virheitä. Kivet kun löydän katson suunnan rastille ja uskallan juosta kovaa rastille ja teen suunnitelman kolmoselle: suoraa, ja mäki pysäyttää edessä ja oikealla.

2-3: lähtösuunta ja kompuroin katajikossa. Kovennan vauhtia, tarkistan suuntaa ja katson koodia ja rastipistettä rastimääritteistä: jyrkännerasti. Sitten nään jyrkännerastin ja tarkistan koodin, joka ei tietenkään täsmää, mitä hittoa teen, mietin, koska se on ihan eri suuntaan oleva jykä ja vielä mun lukukohde kesken rastivälin. Ei juma mitä turailua, onneks ei menny montaa sekuntia mutta helposti sitä alkaa sekoileen. Taas tulee tunne että ei oo aikaa tällaseen mutta samantien rauhotin että nyt rauhotu. Sitten viimenen suunta rastille ja naulaaminen.

3-4: Suuntaväli, käyrämuodot selviä.

4-5: Suunnitelma vasta rastilta lähdettäessä ja juostessa, eli kakkosen läheltä ja suonpää ja polun kautta rastille. Niin siinä suunnitellessa en keskittynyt suuntaan ja pieleenhän se meni mutta ei paljoa onneksi ja avosuolla oli hyvä juosta. Sitten polku alle ja ekaa kertaa juoksin oikeasti minkä jaloistani pääsin. Polulta lähdettäessä tarkka suunta rastille ja jätin mäen pistekumpareineen vasemmalle kädelle.

Näin jälkikäteen menisin suoraa ja lukisin viivalle asettuvat avosuot, tosin rastinotto varmempi tuolla minun valinnallani.

5-6: Suuntaväli, kaks suota lukukohteina.

6-7: Reitinvalinta suoraa mäkien välistä, vilkasin oikeeta suokiertoa mutta kun oli taas sellanen äkkilähtö rastilta että vaan rastiväliviivan suuntanen lähtösuunta niin tajusin ettei tästä enää poiketa.
Ärsytti vähän kun en saanut tehtyä suunnitelmia nyt pariin väliin ennen rastilla leimausta niin kuin alussa osasin, stressasin vähän liikaa rastinottoja kolmosen häröilyn jälkeen niin en uskaltanut suunnitella tulevaa rastiväliä ennen leimausta. Toisaalta melko sama millon tekee suunnitelman kunhan tekee sen eikä tee sitä rastinoton / lähtösuunnan kustannuksella.

7-8: Jees, nyt pääsee juokseen alamäkeen suunnalla, ajattelin, vaikka oikeasti ois pitänyt ajatella: suunnistus muuttuu nyt maaston muuttuessa vaikeammaksi ja on otettava suot haltuun ja rastinotto tarkasti. Vauhti oli sellaista, että en pysynyt kartalla (koska en pelkistänyt avosoita ja keskityin myös juoksemiseen liiaksi). En huomannut sortunutta aitaa enkä huomannut polkua, mutta polun jälkeen olevan pienen nenän uskottelin olevan pistekumpare (joka oli ihan järjenvastaista koska tiesin että täällä pistekumpareet on aika jytkyjä). Pistekumpareen (eli oikeesti nenän) jälkeen tuli suo niinku pitikin, ja luulin siis olevani rv-viivan oikeella puolella. Otin viimestä suuntaa rastille, ja mutta se suunta olikin liikaa korjattu, tulin avosuolle, ja luulin että olen isommalla avosuolla ja aattelin että ei se ollutkaan p-kumpare. (näin jälkikäteen ajatellen en perkele tiedä miksi luulin niin koska se ei ollut iso suo ja lisäksi ”hyppelin” havainnoissa: kuinka voin olla yhtäkkiä suoraa p-kumpareen eteläpuolella). No uusi suunta suolta odottaen seuraavia soita. Samalla näen ison uran (voi miksi en lähtenyt sitä pitkin, oisin juossu muutaman sekunnin ja nähny rastin!!) mutta jääräpäisesti otan sen uuden suunnan ja ettien seuraavia soita, joita ei tietenkään tule. Ja tajuan, että nyt olen mennyt yli, tulee vähän paniikki (tässä vaiheessa olisi vaan pitänyt pysyähtyä ja ajatella taaksepäin, mitä olen tehnyt, mistä suunnasta tullut, mutta voi olla etten olisi tajunnut sijaintiani silti) ja kiihdytän vauhtia parikyt metriä ja sitten hijennän vilkuilen ympärilleni enkä nää mitään olennaista. Sitten nään sortuneen aidan pylväät ja kiroan, eka en uskalla mennä sinne ja luen karttaa, sitten juoksen sinne ja tajuan että on päästävä kartalle ja varmasti. Vilkuilen aidan suuntaisesti ja huomaan että aita laskee, ja päättelen sijaintini jotenkin, sitten lähden epävarmasti liikkelle, pälyilen isoa kiveä ja näänkin sen, sitten suunta rastille ja löyty.

8-9: Vituttaa virhe. Mutta nyt vaan tarkasti loppuun, vauhti kiihtyy vähän. Suuntaväli, aidan kohilla ihmettelen missä ne punaset nauhat on mistä puhuttiin bulletinissa, nään radiorastimiehet ja sitten lipun, saan tehtyä suunnitelman seuraavalle välille: avosuonpää ja sitten kompassilla rastille lukien matkalle asettuvat suot.

9-10: Suunnitelman mukaista hyvää toteutusta, tulee mieleen että jäänkö vauhdissa mutta toisaalta ei juurikaan häirinnyt menoa koska tiesin että juoksen niin kovaa kun vaan pääsen.

10-11: lähtösuunta, suot, en näe kiviä mutta hahmotan käyrät, pystyvihreä kaatuneita puita kun aikasemmin sillä on merkattu tiheetä katajamattoa. Saan tehtyä suunnitelman seuraavalle välille: avosuo, mäki haltuun ja mäen päädystä suunta rastille.

11-12: Hyvää suunnitelman toteutusta p-kumpareen jälkeen nenällä avokalliota ja suotta avaan karttaa ja mietin että missä olen. Sitten tajuan että ei oo laitettu karttaan ja palaan rastinottoon, tarkistan suuntaa joka on jämpti. Jotain hyvännäkösiä tyttöjä tulee selkäeellä vastaan ja mietin että nyt tarkkana ja onneks kivi sitten jo pilkottikin kuusen takaa.

12-13: Ei muuta kuin suunta, matka ja mäen suunta. Metsä on nuorta ja peitteistä eikä uraakaan ole. Kompassi oli tanassa mutta silti pelko persiissä että löytyykö tää, löytyhän se.

13-14: Suunta, suo, nenä. Sitten onkin vaan suuntaa, älän vähän ennen rastia ämpyileen että tuleeko se sieltä, sitten nään kivikon ja tajuan rastin sijainnin.

15-16: oli mukava juosta ja kuulla että olen 4. 38 sek kärjestä sillä hetkellä, eli oli mennyt hyvin kaikesta huolimatta. Luin radan loppuun, tein suunnitelman 16:sta: penkan jälkeen suunnalla avosuolle, sieltä suolle ja rasti alamäen jälkeen, u-suppa pelotti kun oli ollut reeneissä ongelmaa niiden kanssa. Ylämäki oli brutaali, juoksin niittypätkän ja sitten mettänsuojissa vilkasin taakse, kukaan ei nähny ja aloin käveleen. Sellanen seinä oli kyseessä että jyrkimmässä kohassa ei olis juossu erkkikään. Sitten suunnitelman mukaista toteutusta vaikka melkein hävetti kuinka hiljaa jaksoin juosta mäen jälkeen. Lohduttauduin sillä että en ainakaan aio pummata tässä lopussa. Lippu halkesi ja tein karkean suunnitelman seuraavalle rastille: suunnalla ja tarkasti.

16-17: Lähtösuunta, käyrät haltuun ja suunnan tarkastus, sitten aloin miettiä että millon se tulee, vilkasin oikeelle, näin pitkulaisen avosuon ja tajusin että vielä nelkyt metriä. Suunnitelma tokavikalle: käyriä nuollen ja ennen rastia avosuo lukukohteeksi.

17-18: Lähtösuunta, hyvää toteutusta, ja fyysisesti ihan satasta, olin päässyt vähän palautumaan varvauksen seinäpenkasta.

18-19: uraa myöte minkä kintuista pääsi.