My-Doma Emmi Jokela
|
Kirjaudu
Kaikki
|
My-DOMA 3.0.5
Takaisin
<< Tyrvisrastit Huhtaniityssä (12/06/2014)
|
Jukolan 6.osuus (15/06/2014) >>
Venlojen alotus (14/06/2014)
Kategoria:
Kilpailut
Kartta:
Huuhanvuori
Järjestäjä:
KuoSu
Maa:
Suomi
Jalat oli ihan superhyvät, mutta taitopuolella viiras:(
Tein ykköselle ihan jäätävan koukeron ja siinä vaiheessa kärki oli jo kaukana. Loppu menikin sitten letkoja ohitellessa, välillä oikeen ärsytti, kun ei meinannu päästä ohi. Nii no ykkösen jälkeen homma sujukin muuten aikas hyvin, viimisellä rastilla kuitenkin sekoilin: rastipiste oli kumpare pellon reunassa ja näin kaks viimistä rastia, toisella oli leimasimet pellolla ja toinen rasti oli kauempana mettässä. Tullessani näin pistekumpareen, mutta leimasimet oli pellolla... aattelin vaan, että mun rasti on kumpare mettän puolella ja kävin siellä kauempana väärällä rastilla vaan siks, koska se oli mettän puolella, eikä mun rastin pitäny olla pellolla.
Nii ja sitten vähän siitä alun katastrofista: Kisaan lähtiessä oli jotenkin tosi uninen olo, eikä edes jännittäny:0 Se paukku vaan tuli jotenkin niin pian, kun tultiin kisapaikalle vasta joskus reilu tuntia aikasemmin ja aamulla olin kuiteskin jo heränny klo 4:45... enkä saanu enää bussissa nukuttua. Muutenkin normaalit valmistautumiset jäi tekemättä: en ollu perehtyny maastoon, enkä kirjottanu ylös kisataktiikkaa niinkun aina yleensä ennen kisoja. Piti tehdä se perjantaina, mutta meni siinä perjantaipäivän reeni-kauppareissussa niin kauan aikaa, etten siinä illalla ehtiny muuta kuin pakata. Ja bussissa oli vaan jotenkin niin nuutunu olo, etten jaksanu/muistanu. Niin, oli siinä lähtiessä sitten sellanen tyhjä olo ja päässä oli vaan ajatus, että alussa pitää heti päästä kärkiporukkaan, että voi tulla kärkiporukoissa vaihtoon... ja niinpä sitten vaan keskityin, että pysyn selkien perässä ja hups! Siinä kun kiipesin nelin kontin sitä ekaa rinnettä ylös, tuntu, että kaikki olis jo karannu ja aattelin vaan, että äkkiä ylös kyllä mää sitten itteni ylhäällä kii saan. Ja juoksin vähän sinne päin, kun muutkin. Sitten tuli vastaan sellanen kumparerasti ja yhtäkkiä vaan päätin, että ahaa, tossa mää oon. Kaikki muut taisi leimata rastilla, enkä oikeesti ollu niitten kumpareitten kohdalla, kun uskoin. Täyty sitten juosta se iso rinne alas ja seuraava ylös ennen kuin tajusin olevani väärässä. No, sitten täyty juosta taas iso rinne alas ja seuraava ylös ja meloo vastavirtaan rastille. Tajusin tehneeni tosi ison virheen, mutta se rauhotti kummasti: tajusin, että kärki meni jo ja loppu pitää suunnistaa hyvin. Sainkin siinä ykkösen jälkeen suunnattua ajatukset suunnistukseen ja loppu tuli hyvällä fiiliksellä, vaikkakin ne hitaammat menijät siinä edessä hiukan ärsyttikin.
Jäi kyl kaivertaan aika pahasti... olis pitäny valmistautua vähän paremmin.
Näytä kommentit
Piilota kommentit
(
0
)
Kirjoita uusi kommentti
Nimi:
Sähköposti:
Tallenna