Syöte-suunnistus pitkä (07/06/2015)

Oli kyllä ihan pelokasta haahuilua, varsinkin pitkät välit. Ei sais vaikuttaa, mutta huomasin minuutin ennen lähtöä, että kompassissa on kuplia. No mulla oli kyllä varakompassi, mutta takaraivooni oli iskostunut vahva käsitys siitä, että kyseinen kompassi näyttää mihin sattuu. Siinä sitten mietin, että menenkö kuplivalla kompassilla, vai kompassilla jonka uskoin näyttävän ihan väärin. Valitsin sen varakompassin, kun se oli kuitenkin ehjä ja periaatteessa olisi pitänyt toimia. Tietysti sen taskussa olevan varakompassinhan pitäis myös olla ihan hyvä, eihän siitä muuten paljoo apua oo.

Menin kuitenkin ihan sekasin just ennen lähtöä ja oli vähän orpo olo lähtee mettään.

Ykkösen ja kakkosen menin tosi varovasti, taisimpa aina pysähtyä kattoon kompassia, kun tuntui että neula vaan vispas. Kolmoselle sitten sekosin ihan täysin, kun piti tulla ison mäen reunasta yli suunnalla suon taakse ajouralle. Mäen ylitettyäni aloin kuitenkin epäillä, että olinkin tullu ihan väärää suuntaan, vaikka tuli se suokin, jonka takana sen ajouran piti olla... tai pelkäsin että olinkin tullu johonkin toiselle suolle. No menin suon taakse, mutta en uskaltanu mennä ajouralle asti, kun aattelin että olin tullu jo liian pitkälle. Sitten yhtäkkiä keksin olevani jossain aivan muualla ja palasin takaisin. Sitten mietiskelin ja tulin siihen tulokseen, että sen on pakko olla se oikea suo ja jatkoin siitä sitten suunnistamista. Jatkoin varovasti ja luin suot ja latupohjat, mutta juuri ennen rastia aloin miettiä, että olinkohan lukenu oikein jos kuitenkin olin tullut väärään suuntaan ja olisin vaan keksiny mukamas meneväni oikein. Melkein maltoin uskoa itteeni rastille asti, mutta yhtäkkiä päätin etten enää tiennyt missä olin ja tyhmästi lähdin etsimään itseäni takaisin kartalle. Se oli vaikeeta, kun tuntu, että rinne oli niin samanlaista ja suota oli joka puolella, mutta lopulta sain kiinni suonreunasta.

Loppu tulikin sitten sellaista retkeilyvauhtia, että varmasti pysyin kartalla.

Maalissa ärsytti ja harmitti.