FinnSpring (26/04/2014)

L-1:Porukan mukana K-lle ja suunnitelma 1:lle: mäen syrjää suonotkoon ja ylos rastille. Jatkoin porukan mukana polkua vihreän sivussa ja sitten totesin, että nyt pitää kääntää mäen syrjään. Siitä sitten näen laitaa Suonotkoon ja ojasta yli. Edessä olvassa rinteessä suon laidalla näkuyi jyrkänne, joten lyylin olevani vähän pohjoisempana rastiympyrän reunalla olevalla jyrkänteellä. Suunnan korjaus johti mäe rinnettä myötäilevään riettiin, joten totesin nopeasti, että pitää kääntää oikealle ja nousta mäen päälle rastille. Mäen päällä kiinni avokalliosta ja kohta rasti näkyikin edessäpäin.
1-2: Kumpareen laitaa kohti jyrkänteitä, joiden päästä kallioiden väliin jääväään notkoon ja siitä suon vasemmalla puolella olevalle kärrypolulle. Kärrypolulla luin rastivälit 6:lle asti ja tein suunnitelman pitkälle 6-välille. Olisi pitänyt katsoa tarkemmin suunnitelma 3:lle, nyt katsoin vain, että suoraan. Polkujen risteyksessä nousin ylös mäelle ja sitten suunnalla mäkiä myöttäillen kohti rastia. Oikealla huomioin kumpareen ja sen jyrkänteen. Rastiympyrään tulin rastia edeltävän nenän päästä. Vasemmalla notkossa näkyi kivi joten notkoon ja kiven ympäri, ”ai tämä olikin se ylempi kivi” ja katse alaspäin jossa näkyikin seuraava kivi. Sinne ja leimaus.
2-3:. E ollut mieltäny, että rasitlta olisi pitänyt nousta takaisin ylös, joten lähdin muiden perässä alaspäin. Sitten jyrkänteiden sivuitse seuraavia jyrkänteitä kohti. En halunnut nousta vielä ensimmäisestä notkosta ylös vaan päätin kiertää seuraavat jyrkänteet ja nousta vasta linjan toisella puolellea. Linjalla oli kyllä kaadettuja pieniä koivuja, jotka hidastivat matkantekoa. Toisella laidalla ylös mäkeä ja linjan tolpan kohdalta metsään. Suuntaa apuna käyttäen kohti rastia. Rastin vasemmalla puolella rivi jyrkänteitä, joiden kautta rastinotto sujuisi hyvin. Tulin jyrkänteiden päähän, jossa oli asti, ja kun pääsin alas näkyi omakin kivirasti jo hyvin oikealla. Takkiin tuli lähes 1:20 tuosta reitinvalinnasta.
3-4: En ollut keksinyt parempaakaan reitinvalintaa, joten ei kun suoraan. Notkossa kastoin jyrkännettä kohti ja sen vasemmalta puolelta ylös, ” että nämä ylämäet hyydyttää...”. Rinteen yläpäässä noteeraaan jyrkänteen, jonka ohitan vasemmalta. Sitten vaan eteenpäin kohti keltaista aukkoa ja rastin paljastui muide suunnistajien liikkeistä. Päätä pyörittäen rastikivi näkyinkin vähän vasemmalla. Olisi ehkä pitänyt nousta kampajyrkänteen vasemmalta puolelta, jolloin olisi säästänyt muutaman käyrän. My-O:n mukaan takkiin tuli 50s, mutta en kyllä oikein tiedä mitä tähän laittaisi.
4-5: Suunnalla kohti linjaa a sieltä soistuvan alueen yli. Linjalla näkyvä ampumalava todisti oikeasta suunnasta ja sitten katse jo ettenpäin ja kiinni oikealla levaan mäkeen. Sen sivua myötäillen eteenpäin ja rasti tulikin lähes yllättävän nopeasti vastaan.
5-6: Suunnitelma oli tehtynä jo hyvissä ajoin, joten ei muutakuin suunta kohti tietä ja sinnepäin. Tietä pitkin lampareen ohi ylämäkeen ja ennen suota metsäkoneuralle. Suon toisessa laidassa erkanin metsään ja kohti isoa notkoa. Pienessä notkossa menee porukkaa ohi ja kohta huomaan heidän leimaavan rastilla. Jatkan matkaa isoon notkoon ja siitä alas kärrypolulle. Mutkasta taas metsään ja uraa pitkin eteenpäin. Noteeraan pellon kulman ja Reko tulee vastaan. Polkua eteenpäin ja suojuotin yli. ”Tästä alkaa haasteellinen pätkä, nyt tarkkana”. Noteeraan keltaiset kumpareet ja tulen kumpareelle, jossa mielestäni on hyrkänne ”hyvä..”. Todelliuudessa olen vähän pohjoisempana. Jossainmäärin varoen eteenpäin ja taas on märkää. Kumpareikkoa ei vaan näy edessä. Päätä pyörittäen näkyy avoimempi, kalliomainen kumpare vasemmalla joten siinne. Ja siinähän se rastikin on. My-O:n mukaan takkiin noin 40s. Suurin osa luultavasti varovaisesta lähestymisestä, toki mukana myös samaistamisvirhe reilu 100m ennen rastia.
6-7: Muiden perässä eteenpäin, vasemmalle jää iso kallionenä ja sen jälkeen kääntyy polku oikealle, sinne.. Muut juoksevat kyllä karkuun. Vasemmalla kumpare, jonne pitää nousta ja sitten eteenpäin, yritän pitää edes jonkunmoista vauhtia yllä, vään on jossain kivikoista pohjaa.. Sitten tulen rastimäen juurelle, ”ei vitsi, pitääkö mun nousta tonne ylös saakka...” Ei auta, pakko se on kiiveta. Pari nuorempaa miestä nousee mäessä ohi ja hidän perässään kipuan sitten rastille, joka on juuri siinä kohdassa kuin ajattelinkin.
7-8: Eteenpäin vaan. Kierrän mäen korkeinta kohtaa ja edessä menee joku olisko OK Raaseporin nainen... Puolimatkassa haen vähän parempaa alustaa, mutta tipautan pikkasen liian alas ja jään muutaman 10 metriä. Mäen toisella laidalla on uraa ja rastin vierellä oleva kumpare näkyy kauas, itse rasti ja suppa vasta vähän lähempää. En kyllä tunnusta tuota My-O:n puolen minuutin virhettä.. Olisiko sitten ollut fyysinen eteneminen rinteessä.
8-9: Kierrän mäen oikealta ja haen alasmenopaikkaa rinteseen. Siitä alas notkoon ja aukon laitaa ylös. Onneksi menee edes joklainen metsäkoneura vähän valkoisen puolella. Huomioin rinteessä olevan kiven, ja jatkan kapuamista, ylhäällä rasti paistaa jo kauas. ”olisivat edes laittaneet sen toiselle puolelle kumparetta”.
9-10: Ei muuta kuin eteenpäin ja suunta kehiin. Ura ohtaa vihreän läpi ja kärrypolulle tulen 10m oikealle aukon laidasta. Aukon laitaa, uraa pitkin linjalle ja sieltä uraa pitkin vihreään. Pystyvihreässä on kaatuneita kuusia ja niiden jälkeen kuviorajat erottuvat selvästi. Tarkasta kartalta vielä suojuotin ja sukellan metsään päätä pyöritellen. Kohta rasti näkyykin oikealla.
10-11: Jatkan suunnalla kohti seuraavaa rastia. Ura tuntuu vetävän vasemmalle, joten erkanen siltä. ”häh oja.. ai jaa joo, ojan pää, ei kun eteenpäin. Edessä näkyvät kumpareikot ja siitä rastille. Se Raaseborgin nainen joka leimasi kanssani samaan aikaa edellisellä rastilla pääsi noin 50m karkuun
11-12: Viitoitusta tielle ja sitten rinteeseen. Yritän edes juosta. Rasti vaikuttaa haastavalta, koska matkan varrella ei ole oikein mitään luettavaa. Jatkan suuntaa ja uraa käyttäen vihreään ja tähyilen, milloin alkaa näkyvyys parantua. Se Raaseporin mimmi menee vain vähän edempänä. Näkyvyys alkaa parantua ja pää pyöriä. Raaseporin mimii on vähän enemmän oikealla, sitten näen vasemmalla ison kiven noin 50m päässä ”jess, tuolal on mun iso kivi” Vauhdille (vauhti nyt ei tosin ollut kovin kummoinen) sitä kohti ja siitä rastille ”tämä meni hyvin”.
12-13 Enää vika rasti ja sitä kohti suunnalla, leimaus ja loppusuoralle
13-M: Kuulen Synnöven kannustuksen, ja jatkan loppusuoraa. Vilkaisen matkan 200 m ja yritän juosta minkä jaksan. Alamäessä kuittaan vielä jonkun vanhemman miehen ja sitten maalileimaus. ” Se olis sitten siinä”, jalat on kyllä aika tönköt.