FinnSpring viesti (27/04/2014)

FinnSpring viesti: sarja D120, 1 osuus, oma sija 7/11, joukkue 7/11.

L-1: Lähtöpamauksesta liikkeelle, jään kyllä jo heti ylämäessä muista jälkeen, mutta se nyt oli odotettua. Matkalla K:lle ehdin katsoa reitin ekalle. Rekolla oli ollut tämän tapainen väli eilen, joten olin jo katsonut valmiiksi: Tiheikon pohjoispuolelta linjan yli ja sitten kallioita myötäillen rastille.
K:lla porukka jakaatuu kahtia, mun reitti lähtee oikealle, ei muuta kuin muiden perään. Meinaan alkumatkasta vähän turhautua, kun tiheikössä ei tahdo päästä juoksemaan omaa vauhtia: koko ajan on joku edessä tai jos kierrän vähän, niin samat paidat on kuitenkin edessä. Muutaman sadan metrin päästä metsä vähän harvenee ja pääsen jo juoksemaan vapaammin. Vastaan tulee kivikko ja sen laidalla oleva kalliokumpare, hyvä nyt ollaan kartalla. Käännä kuusikossa oikealle ja kohta tullaankin jo linjalle. Toisella laidalla ihmettelen hetken ojan ylitystä, joku juniori kiskoo edessäni itseään irti ojasta. Eteenpäin ja kohta on toinen oja ylitettävänä tämäkin on aika leveä. Haen katseellani vasemmalle jäävää kiveä, mutten näe sitä. No, ei haittaa oikealle jäävästä kalliosta ei voi erehtyä ja kohta on taas oja ylitettävänä sekin on leveä, ja nyt on minun vuoroni vetää jalkaa irti suosta. Kallionkuvetta eteenpäin ja pistekumpareita tähyten eteenpäin. Joku porukka tulee sivummalta suoraan eteeni ja osumme suoraan rasitkumpareeseen, jonka toisella puolella rasti majailee. Hyvä!
1-2: Avosuon ja kalliokumpareen välistä eteenpäin jyrkännekumparetta edestä tähyillen. Saman suuntaan on menossa myös joku oranssipaitainen mies. Rastiympyrän kalliokumpareiden välistä suoraan rastille. Rastille laskeudun vähän varoen ja taidan samalla blokata joltain nuorelta mieheltä kulkuväylän. Leimaus ja suunta seuraavalla
2-3:Ojan jälkeen näkyy kivi vasemmalla ja kohta näkyy jo edempänä kalliokumpare kuusikon takana. Sitä kohtai ja rasti näkyy jo usean kymmenen metrin päähän.
3-4: Kipuan ylemmäs ja jatkan suunnalla, metsäkoneurakin löytyy ja sitä eteenpäin kunnes tulen ojalle. Ojaa en ollut täysin huomioinu ja pitää pysähtyä. Katsaus karttaan, ja sitten alas rastille. Pistekumpare näkyy jo ojalle.
4-5: Rastilta tielle ja aika iso kierto, kun ei tuonne vihreään kannata mennä. Jään kuitenkin vähän liian vasemmalle, enkä pääse metsäkoneuralle kuin vasta puolimatkasta. Matkan varren isompi kumpare jää vasemmalle, ja noteeraan sen. Kolkkalan Reeta menee ohitseni mäessä kevyesti, itse yritän vain könytä eteenpäin. Ei kun eteenpäin kumpareen syrjää jonka päässä rasti on. Koskivaaran Eija tulee vastaan, ”minneköhän hän on menossa.”. Kalliomäen päästä kaarran oikelle suoraan rastille. Muutama nainen tulee mäessä ohi ja johdattavat suoraan rastille.
5-6: Olin matkalla 5:lle pohtinut jo vaihtoehtoja vihreän kiertäminen oikealta ja mäen kapuaminen oikealta antaisi kyllä vähän loivemman nousun, mutta arvelin kiertoa tulevan liikaa, joten päädyin menemään pellon kautta ja sitten jyrkänteiden välistä mäkeä ylös, vaikka kapuamista kyllä olisi. Joten rastilta alas ja niiden naisten perässä kohti peltoa. Pelloin toisella laidalla polku jatkaa metsään ja meinaan innoissani juosta sitä liiankin pitkälle. Onneksi huomaan ajoissa kääntää kohti mäkeä ja lähden kipuamaan. Kun saavuin jyrkimmälle kohdalle mäkeen tuli muitakin. Pääsen mäkeen juuri Tatjana Eskolinin (PIF) edellä ja saan lisämotivaatiota kiipeämiseen, kun hän puuskuttaa niskaan. Pauliina oli ennen kisaa todennut, että nyt otat sitten ne 100 kg käyttöön. Nelivedolla ylös kivetessäni mietin, että nyt nostat ne 100 kg, tässä mäessä ne nyt tarvitaan. Kuvittelen myös Pekan komentamaan selän taakse, että ”nyt nousee, ei tänne ole tultu mamoilemaan... ” ja mäki nousee, vaikka koville ottaakin. Mäen päällä Tatjana menee ohi, mutta pysähtyy kohta. Eilinen rasti oli tuossa vasemmalla, ja nyt tästä jyrkännettä pitkin rastille, pohdin hetken kiertääkö jyrkänteen alta ja mennäkö päältä, kun Tatjana lähtee kapuamaan jyrkänteen päältä ja minä perässä. Pudottaudun siis Tatjanan perässä suoraan rastille.
6-7:Rastiväli melekin sama kuin eilen, jolloin menin vissiin vähän liian alhaalta, joten nyt vaan eteenpäin vähän ylempänä. Tatjana meni jonnekin vasemmalle. Rinteestä muistan hyvän uran ja noteeraan jälleen eilisen supparastin jo kaukaa. Sen sivuitse eteenpäin. Luen kartalta ojan, kun olen kohdalla ja totean, että rastin luona pörrää porukkaa. Liian alhaalla, rasti on noiden jyrkänteiden päällä, ei tuolla alla. Joten eteenpäin ja kipuamaan kohti rastia. Lähtiessäni kiipeämään Ansku tulee suoraan eteeni. ”mitä ihmettä Ansku täällä, no ei siis kovin huonosti.” Tatjanakaan ei ole kovin kaukana. Ja sitten rastille.
7-8:Anskun ja muiden perässä linjalle ja sitä myöten alas, muut häviävät kyllä näkyvistä jo siinä vaiheessa. Päätin mennä suon poikki ja valkoista sormea ylös kohti rastia, jolloin välttyisin vihreältä. Suolla menee kyllä jotenkin sompailuksi, kun en millään tahdo pysyä suunnassa. Osun kuitenkin lopulta siihen valkoiseen sormeen ja lähden kapuamaan. Rasti on tuttu eiliseltä. Täsmälleen sama rasti. Mäen päällä tulen taas kuviorajalle, kuten eilenkin ja siitä suojuotilta näen nyt rastin jo paljon aiemmin, joten osun siihen jopa suoremmin kuin eilen. Suolla sompailuun kului kyllä vähän turhaa aikaa.
8-9: Täsmälleen sama väli kuin eilen. Nyt käytän hyväkseni uraa, joka menee vähän rastiväliviivan vasemmalla puolella. Väliaika 27s nopeampi kuin eilen.
9-10: Rastilta tielle ja tietä pitkin vähän matkaa, sitten kumpareen syrjää nousten kohti rastia. Nousen vähän liian ylös ja tulen hiekkakuopalle lohkareen vierestä vähän sivusta. Edellä menee joku Hiidenkiertäjien mies. Totean tulleeni vähän eri paikasta kuopalle, kuin odotin, mutta rastikivi ja rasti ovat tuolla vasemmalla, sinne siis.
10-11: Ei muuta kuin tielle ja tietä pitkin viimeiselle rastille Synnöve kuulostaa vähän yllättyneeltä kannustaessaan.
11-M: Loppusuora on taas ihan tuskaa, kun jalat on jo aika tönköt. Yritän kuitenkin kiristää. Väliaika jää kuitenkin 2s eilisestä. Sitten vielä karttatelineelle, josta olin jo onneksi etukäteen katsonut kartan paikan. Kartta matkaan ja kohti vaihtopuomia. Avaan kartan ja katson rataa. Leenallakin eka väli pitkä. Saan juuri ja juuri huikattua tiedon Leenalle antaessani kartan hänelle.
Vähän aikaa piti toipua istuallaan ennenkuin jaksoin jatkaa leimantarkistukseen. Hyvin meni.